|
|
Post by Luna Laakso on Oct 28, 2018 4:13:53 GMT
Vaadinporo Silvan päiväkirja
|
|
|
|
Post by Luna Laakso on Nov 2, 2018 22:37:49 GMT
01.11.2018
"Etkai sä taas mitään ex-ravuria oo hankkinu? Oon kyllästyny tähän", tallimestari Luka aloittaa kun astahdan ulos autosta.
"En ihan. Aukaise takaluukku, mutta sulje silmät mahollisimman nopeasti", virnistän. Tiedän että tästäkin saadaan huutoriita, mutta pakkohan mun oli poro talliin hankkia. Astahdan traileriin ja silittelen Silvaa, joka mutustelee heiniä. Ihan kuin se olisi reissanut trailerissa koko elämänsä. Nyt jo puolivuotiaaalle vasalle oli hyvää vauhtia kasvamassa sarvet. Vaadinporo sarvilla, kaikkea sitä! Astahdan Silvan luo ja irrotan sen seinästä. Tartun poroa päitsistä ja vilkaisen taaksemme. Luka seisoo trailerin oven vieressä silmät tiukasti kiinni.
"Nyt tulee!" ilmoitan ja rauhallisesti peruutan Silvan ulos. Poro on hieman hämmentynyt mutta katselee pian innoissaan ympärilleen. Se nuuhkii Lukan käsiä.
"Ohhoh, miten pehmoinen turpa! Saako aukaista silmät?" Luka kysyy.
"Toki", virnistän. Luka aukaisee hitaasti silmät. Veljeni innostunut ilme vaihtuu hämmentyneen raivokkaaksi.
"Siis MITÄ? PORO? ET OO TOSISSAS! MÄ LUULIN ET TÄÄ ON HEVOSTALLI EIKÄ MIKÄÄN ELÄINTARHA!" Luka karjuu. Hänen naamansa muuttuu huutamisesta punaiseksi ja sitten hän suuntaa kohti päärakennusta.
"Pää kii idiootti! Mä saan tuoda minkälaisia eläimiä ja niin monta kuin haluan!! JA TÄÄ OLI KASVATTIMYYNNISSÄ!!" karjun veljeni perään, ennen kuin hän paiskaa talomme oven kiinni. Vilkaisen Silvaa, joka on hämmentyneenä nostanut päänsä korkealle. Silitän poroa kaulalta.
"Ei hätiä mitiä mussukka, kyllä Luka hyväksyy sut vielä", puhelen vasalle lempeästi ja talutan sen talliin. Poro ja hevoset nuuhkivat toisiaan ihmeissään. Sieppi katselee Silvaa korvat luimussa ja haukkaa ilmaa meidän kävellessämme ohi.
"Noh noh Sieppi!" torun oria. Vien Silvan viimeiseen karsinaan, joka on tyhjillään. Poro saisi tutustua hevosiin rauhassa tallissa ja siirtyä sitten pihattoon pitämään seuraa Herra Bebbingtonille ja joillekin hevosistamme. Vien Silvan pilttuuseen ja päästän sen irti. Poro nuuhkii paikat läpi ja alkaa syömään heiniä. Hyvä vasa. Suljen karsinan oven ja ripustan päitset ja talutusnarun karsinanovessa olevaan koukkuun riippumaan.
"Ihana maskotti tallillamme! Saataiskohan me susta vasa?" mietiskelen suunnatessani kohti satulahuonetta.
|
|
|
|
Post by Luna Laakso on Dec 21, 2018 19:02:57 GMT
21.12.2018
Menen hiljaa pihattoon. Siellä asustavat tällä hetkellä Sokru, Vempula ja Silva. Pihattorakennuksen sisäosassa nukkuu makoillen pieni Vempula varsa. Hymyilen näylle. Vuotias tammavarsa kasvaa kovaa vauhtia. Tuskin maltan odottaa Vempulan ratsutusta! Laitan aamuheinät paikoilleen ja menen ulos. Luka on siellä. Silvan luona. Rapsuttelemassa vasaa ja syöttämässä sille porkkanaa. Hymyilen. Voi että, arvasin tämän. Ensin Luka ei voinut sietää poroa, mutta nyt Luka ja Silva näyttävät olevan ylimmät ystävykset. Sokru laiduntaa kauempana tummansininen toppaloimi päällä. Sataa lunta. Pihatossa oli ihanan lämmintä, en ymmärrä Sokrua tai Silvaa. Tai Lukaa! Astelen veljeni luokse.
"Huomenta", sanon iloisesti. Luka säpsähtää ja irrottaa otteen Silvasta. Hän punastuu korviaan myöten.
"Huomenta. Ja jos ihmettelet, tarkistin vain oliko Silvalla kylmä. Ei muuta", Luka mumisee ja astelee pois. Jään katselemaan pilke silmäkulmassa veljeni loittonevaa selkää. Silva puskee päänsä kainalooni. Ihana vasa!
|
|
